Mehiläisten maailma
Mehiläisten asuinalue
Mehiläiset asuvat lähellä kotiani. Lentoalueella on paljon metsiä sekä joitakin viljapeltoja. Kevätnälkään on tarjolla pajuja ja pähkinäpensaita, kesällä mustikan, puolukan, vadelman ja horsman kukkia, loppukesästä kanervaa. Janoon löytyy lähdevesipohjaisia järviä. Minä haen metsästä marjat, mehiläiset meden ja siitepölyn.
Mehiläisten koti
Puiset pesät ovat mehiläisten kotina. Puu on hoitajalle raskaampi materiaali kuin styrox, mutta painava laatikko on joka tapauksessa, kun se on täynnä hunajaa. Ja se on onnellinen hetki! Puu on yhtä metsän kanssa. Se hengittää ja on materiaali, minkä kanssa mehiläiset ovat eläneet lajin koko olemassaolon ajan eli yli 100 miljoonaa vuotta – yhtä kauan kuin kukkivia kasvejakin on ollut olemassa.
Siitepöly
Mehiläiset ahertavat koko kesän ja keräävät väsymättömästi luonnosta mettä ja siitepölyä. Siitepölyn mehiläiset tuovat pesään jaloissa olevissa vasuissa. Siitepöly on tärkeää ruokaa nuorille mehiläisille ja toukille. Siitepölyä ei varastoida sellaisenaan, vaan mehiläiset muuttavat sen hyvin säilyväksi, hapatetuksi mehiläisleiväksi eli pergaksi. Eri kasvien siitepölyt ovat eri värisiä, ja laajat siitepölyvarastot pergana kennoissa näyttävät mielestäni taiteelta.
Mesi
Mehiläinen kuljettaa meden mesimahassaan pesään. Mesimahassa mehiläisen entsyymit aloittavat prosessin, jonka lopputuloksena on hunaja vahakennoon säilöttynä. Yhden hunajakilon tuottamiseen tarvitaan 3-4kg mettä – mehiläiset haihduttavat suurimman osan vedestä siipiään värisyttämällä. Saadakseen kilon hunajaa, mehiläiset ovat vierailleet noin 2-4 miljoonassa kukassa.
Mehiläisvaha
Vaharauhaset toimivat vauhdikkaimmin nuorilla mehiläisillä, jotka rakentavat ja rakentavat pesään lisää kennoja, joihin säilötään hunajaa, siitepölyä ja joissa kasvatetaan uusia mehiläisiä. Yhden vahakilon tuottamiseen taas tarvitaan noin 6-8kg hunajaa. Yksi hunajakilo tarkoittaa lähes maapallon ympärysmittaa vastaavan määrän lentokilometrejä. Saadakseen yhden vahakilon, mehiläispesän jäsenet olisivat lentäneet siis yhteensä 6-8 kertaa maapallon ympäri!
Hunajan ja mehiläisvahan tekeminen on taito, jota ihminen ei osaa. Minun tehtäväni niiden liittolaisena on auttaa tässä valtavassa ja hienostuneessa urakassa pitäen huolta, että mehiläiset ovat terveitä ja vahvoja, että niillä on hyvä olla.
Talviruokinta
Yksi osa mehiläisten auttamista on talviruokinta. Kun hunaja on korjattu pesistä pois (vähän toki aina jätetään mehiläisille), tilalle annetaan sokeriliuosta. Suomen talvi on pitkä ja hunaja ravinteikasta – jos ne viettäisivät tällaisen talven pelkästään hunajaa syöden, niille ennättäisi tulla kova vessahätä ennen kuin keväällä on tarpeeksi lämmin ilma puhdistuslennolle (eli vessassakäyntilennolle). Jos vessahätä yltyy pakottavaksi ja mehiläinen tekee tarpeensa pesään, voi seurauksena koko pesä sairastua vatsatautiin ja heikentyä vakavasti, ehkä jopa kuolla. Sokeri taas on köyhempää ravintoa ja sitä syömällä vessahätä ei yllätä liian aikaisin.
Kommunikointi
Minä kunnioitan mehiläisiä ja arvostan niiden tekemää työtä. Kaiken lisäksi ne ovat erittäin kiehtovia yksilöitä ja muodostavat huimia yhteisöjä. Tiesitkö, että ne voivat tanssimalla kommunikoida toisille mehiläisille, mistä suunnasta ja miten kaukaa löytyy ruokaa? Pesässä ei tietenkään näe mitään vaan tanssi aistitaan värähtelyinä. Jos samassa paikassa ollut mehiläinen on havainnut siellä vaaran ja huomaa, että pesässä viestitään kyseisestä paikasta hyvänä ruoanhakupaikkana, se voi välittää ”STOP, lopeta heti”-viestin tanssijoille tietyllä tavalla värähtelemällä. Näin muut mehiläiset eivät lähde paikalle, missä uhkaa jokin vaara.
Uusi emo
Pesä myös yhdessä päättää, jos kuningataremo halutaan vaihtaa. Päätös perustuu emoferomoneihin, joita normaalisti erittyy runsaasti ympäri pesää, kun mehiläiset ovat tekemisissä emon ja toistensa kanssa. Jos emoferomonin määrä laskee, herää työläisissä tarve rakentaa uusi emo. Silloin vanha kuningataremo ohjataan munimaan (tai joku työläinen siirtää munan, tästä eivät oppikirjat juuri puhu, mutta olen todistanut tapahtunutta omassa pesässäni) muita suurempaan emokennoon. Munasta kuoriutuvaa toukkaa aletaan ruokkimaan eri tavalla kuin muita toukkia ja näin siitä saadaan kasvamaan uusi kuningataremo.
Parveilu
Osa pesästä voi myös päättää muuttaa muualle, lähinnä jos tila pesässä käy liian ahtaaksi eikä emoferomonia enää riitä kaikille tarpeeksi. Tätä varten ne rakentavat uuden kuningattaren, joka jää pesään vanhan kuningattaren muuttaessa muualle parven mukana. Mehiläishoitajan yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin huolehtia, ettei tällaista parveilua tapahdu. Käytännössä se tarkoittaa riittävän lisätilan antamista ajoissa (jotta emon feromoni pääsee leviämään paremmin), parveilukennojen siirtämistä pois pesästä tai uuden jaokkeen tekemistä huijaten mehiläisiä luulemaan, että ne parveilivat jo.
Kukaan ei halua menettää mehiläisiään eikä ajatus kymmenistä tuhansista mehiläisistä naapurin savupiipussa herätä lämpimiä ajatuksia. Mehiläiset ovat kuitenkin puolivillejä eläimiä eikä niiden toimintaa koskaan voi täydellisesti ohjata ja kontrolloida. Ne voivat olla itsepäisiä tai todella nopeita liikkeissään. Tämän vuoksi Suomen Mehiläishoitajain liitolla toimii joka kesä parvipuhelin, jonne karanneista mehiläisparvista voi ilmoittaa. Joku seudun mehiläishoitajista käy poimimassa parven talteen.
Roolit
Jokaisella pesän jäsenellä on jokin rooli, kaikkia tarvitaan, jotta yhteisö toimii ja voi hyvin. Yhdet hoitavat toukkia, toiset tuottavat vahaa ja rakentavat kennoja, yhdet siivoavat, toiset vartioivat, jotkut hoitavat kuningatarta ja osa taas lentää etsimässä mettä tai siitepölyä. Kuningatar ja kaikki työläiset ovat tyttöjä, naisia, leidejä. On pesässä myös pieni määrä miespuoleisia jäseniä, kuhnureita, joiden ainoana tehtävänä on käydä parittelemassa toisten pesien uusien kuningattarien kanssa. Muuten ne ovat pesälle hyödyttömiä ja kokevatkin usein kovan kohtalon, kun pesä potkaisee ne ulos syksyn tullessa.
Varroa
Kuhnureiden toukat ovat suuria ja varroa-punkin suosimia paikkoja. Minä tutkin kuhnuritoukkia aina kun käyn hoitamassa pesiä ja seuraan sitä kautta pesän punkkimäärää. Varroa-punkki on mehiläisten suurimpia uhkia Suomessa. Tällä hetkellä karu todellisuus on, että varroan ottaessa vallan pesistä se voi sairastuttaa mehiläiset ja tuhota pesät hyvinkin nopeasti, jopa yhden talven aikana. Pienen ja heikon pesän kaikki energia menee hengissä säilymiseen, suuressa pesässä on parempi mahdollisuus hyvinvoinnille. Mehiläistarhaajan tehtävä on pitää huolta, että varroapunkki ei koskaan pääse ottamaan pesästä valtaa. Tähän mehiläiset tarvitsevat mehiläistarhaajan apua.
Hoitaminen
Yhdessä mehiläispesässä voi olla kesken kuumimman satokauden jopa 80000 mehiläistä. Valitettavasti pesiä hoitaessa käy välillä pieniä liiskautumisvahinkoja vaikka miten varovaisesti yrittäisi toimia. En kuitenkaan esimerkiksi käytä savua niihin (epäilen että savu ei tuo niille hyvää oloa, vähintään paniikin siitä että ”jossain palaa metsä”) tai suihkuta vettä siipiin (estääkseni niiden mahdollisuuden lentää) – niiden pörrääminen pesän ympärillä ei häiritse minua. Täytyyhän sitä tulla katsomaan mitä omalle kodille tapahtuu, kun joku ottaa katon pois ja alkaa nostelemaan huonekaluja ulos.
Pyrin käymään mehiläispesillä vain tarvittaessa, ja vältän turhaa pesän purkamista, koska se aina häiritsee pesän toimintaa ja stressaa mehiläisiä. Teen tarvittavat toimenpiteet ja pyrin suunnittelemaan työni siten, että ennakoin ja voin antaa mahdollisimman paljon mehiläisten vain keskittyä oman työnsä tekemiseen. Mehiläiseni ovat leppoisia ja koen ympärilläni lentelyn uteliaisuutena. Jotkut mehiläiset voivat olla hyvinkin aggressiivisia mutta tällaisia mehiläisiä en itse halua liittolaisikseni.
Minulla on pieni määrä mehiläispesiä. En tavoittele jatkuvaa kasvua ja suuria määriä mammonaa. Pieni määrä riittää minulle. Voin pysähtyä kuuntelemaan surinaa ja katsomaan kun mehiläiset tekevät työtään. Haistamaan mehiläisvahan ja tuntemaan puun sormieni alla. Maistamaan eri pesien keräämää hunajaa. Muistamaan tämän kaiken pitkän talven keskellä.
Jos haluat kuulumisia Viikinkihunajan mehiläisistä, kirjoitan aina välillä jotain pientä ajankohtaista Haraldin Havaintoihin. Tilaa se tästä.
YLÖS
"Ajattele minua, minä ajattelen sinua, rakastatko sinä minua, minä rakastan sinua"
"Mun thu mik man thik un thu mer an thrr"