Mytologia
Keitä olivat viikingit?
Verenhimoisia sotureita? Niitäkin joukkoon varmasti mahtui. Iso osa pohjolasta matkaan lähteneitä oli kuitenkin kauppiaita ja merenkävijöitä, jotka kulkivat Novgorodiin ja Konstantinopoliin, tai tutkivat uusia seutuja aina Pohjois-Amerikkaan saakka. Viikinkien aikana (noin 800-1100 jKr) maailma oli kuitenkin hyvin erilainen kuin nykyään. Viikinkiaikana erilaiset taistelut ja sodat olivat tavallisempia kuin nykyisessä Pohjolassa. Ihmisten oli kyettävä puolustamaan itseään, perhettään ja yhteisöään.
Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Islannin alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan kutsuneet itseään viikingeiksi, vaan itseä kuvattiin ennemmin suvun, kotipaikan ja alueen kautta. Ihmisiä yhdisti muun muassa samanlainen uskomusmaailma tiettyine jumalineen ja jumaltaruineen sekä läheisesti sukua toisilleen olevat kielet.
Suomen eteläisen rannikon kautta kulki kauppareitti kohti Novgorodia ja esimerkiksi Rosalasta on löytynyt viikingeistä kertovaa todistusaineistoa. Vuonna 2026 Sysmästä löytyi suuri viikinkiaikainen rahakätkö. Erilaisia viikinkiaikaisia esineitä on löytynyt muualtakin maasta, mikä kertoo liikkumisesta ja ihmisten välisistä yhteyksistä.
Yggdrasil
Viikinkien myyttisen maailman keskellä seisoo elämänpuu, Yggdrasil, mahtava saarni. Yggdrasilin oksilla ja juuristossa sijaitsevassa elämänpiirissä ihmisten maailma on Midgård, Aasojen Asgård ja Vaanien Vanaheim. Jättiläisille ja kääpiöille, haltioille ja kuolleille oli myös omat paikkansa Yggdrasilissa.
Yggdrasil vaatii jatkuvaa huolenpitoa, joten sen juuria valelevat kohtalon lähteen vedellä kolme ajankulkua luovaa ja muokkaavaa nornaa, jotka pitävät puun hengissä. Ylimääräinen kosteus tihkuu puun lehdiltä – tämä on mesikastetta, joka viikinkimytologian mukaan ravitsee maailman mehiläisiä. Tästä mesikasteesta mehiläiset valmistavat hunajaa.
Hunajalla on lopulta suuri rooli viikinkien tarustossa. Kaikki saa alkunsa aasojen ja vaanien välisestä suuresta sodasta.
Aasat ja Vaanit
Viikinkimytologiassa sekä aasat että vaanit ovat jumalia, heidän hallitsemansa asiat vain liittyvät erilaisiin voimiin ja ominaisuuksiin. Vaanit liitetään usein erilaisiin luonnonvoimiin, hedelmällisyyteen ja vaurauteen, kun taas aasat edustavat ennen kaikkea yhteiskunnan järjestystä; valtaa, sotaa ja viisautta. Jako ei ole yksiselitteinen ja usein nämä limittyvät toisiinsa, kuten Freyrin ja Freyjan tapauksessa.
Kauan aikaa sitten aasojen ja vaanien kesken syttyi suuri sota joka jatkui kiivaana ja tasaisena, jota kumpikaan ei voittanut. Lopulta kummankin puolen jumalat päättivät tehdä sovinnon ja lyöttäytyivät yhteen. Sovinto varmistettiin vaihtamalla pari asukasta puolelta toiselle: Vanaheimista Asgårdiin muuttivat Freyr ja Freyja isänsä Njordin kanssa.
Sovinnon merkiksi aasat ja vaanit kokoontuivat yhteen ja sylkivät samaan astiaan. Tästä astiasta, luonnon ja ihmiskulttuurin yhteenliittymästä, syntyi maailman viisain mies Kvasir, joka tiesi kaiken. Ei ollut kysymystä, johon Kvasirilla ei olisi ollut vastausta. Kääpiöt kuitenkin houkuttelivat Kvasirin ansaan, tappoivat hänet ja valuttivat hänen verensä kolmeen eri astiaan, joihin he sekoittivat myös hunajaa. Hunaja sai aikaan käymisprosessin, jonka tuloksena oli viisauden ja runouden sima, jonka juoja saa mahtavan runoilijan ja tietäjän kyvyt.
Runot eivät tuohon aikaan olleet ainoastaan kevyttä viihdettä, vaan niiden hallitsija hallitsi myös tietoa ja totuutta. Vallassa olijoille hyvä runoilija oli äärimmäisen tärkeä, koska runoilija levitti sellaista tietoa ja mainetta kuin vallassa olija halusi. Tavalliset ihmiset eivät osanneet lukea, vaan tieto kulki suullisesti. Toki runot olivat myös viihdettä – hyvä runoilija esitti asiansa yleisöönsä vetoavalla tavalla.
Runouden siman, ihmisen ja luonnon yhteenliittävän viisauden juoman tarina ei kuitenkaan pääty kääpiöiden luo. Erinäisten tapahtumien seurauksena sima päätyi jättiläisen haltuun ja hän talletti sen vuoren uumeniin asettaen tyttärensä sen vartijaksi. Aasa-jumala Odin löysi käärmeenä reitin siman luo, vietteli tyttären ja pääsi maistamaan simaa. Hän joikin kaiken kerralla, muutti itsensä kotkaksi ja aloitti pakomatkan kohti Asgårdia.
Jättiläinen lähti kotkana takaa-ajoon ja Odinille tuli kiire. Hän onnistui sylkemään suurimman osa simasta Asgårdin muiden jumalten paikalletuomiin astioihin, mutta osa lennähti ulos toisesta päästä. Huonojen ja kelvottomien runoilijoiden sanotaan todennäköisesti nauttineet juuri tätä tuotosta…
Freyr ja Freyja
Populäärikulttuurin vuoksi nykyihminen tuntee viikinkimytologiasta usein Thorin ja Odinin, osa tunnistaa myös Lokin nimen. On toki totta, että esimerkiksi Thorin vasara on ollut tärkeä suojelusta symboloiva esine myös viikinkiaikaan. Thor suojeli ihmismaailmaa jättiläisiltä vasarallaan. Odin taas liitetään usein urheasti kuolleisiin sotureihin. Harva kuitenkin tietää, että Freyja valitsi ensin kuolleet soturit omaan saliinsa, Odin sai ne, ketkä jäivät jäljelle!
Freyja ja Freyr ovat alunperin vaani-jumalia. Suuren sodan jälkeen he muuttivat Aasojen luo Asgårdiin ja asettuivat sinne luontaisena osana suurta jumalten joukkoa.
Freyrin uskottiin tuovan suotuisaa säätä pelloille sadon kasvamista varten: lempeää sadetta ja sopivaa lämpöä. Liian kylmässä, kuivassa tai kuumassa juuri mikään ei voi kasvaa. Freyrin valtapiiriin kuuluu myös rauhan ja vakauden ylläpito. Ei siis ihme, että Freyr on ollut tavallisille ihmisille erittäin tärkeä jumala. Freyr valitsi aikoinaan rakkauden miekan sijaan: hän rakastui jättiläisnaiseen, ja saadakseen tämän itselleen, luopui mahtavasta miekastaan.
Snorri Sturlussonin lähes 1000-vuotta vanhoissa kirjoituksissa Freyr on myös Ruotsin ensimmäinen kuningas, jonka jälkeläisistä taas Norjan kuninkaat periytyvät. Freyriin liitetty yleinen toive “Hyvälle vuodelle ja rauhalle” oli tärkeä niin hallitsijoille kuin pelloilla töitä tekeville ihmisille. Rauha, vakaus ja hyvä sato eli ruokatilanne olivat elämän edellytyksiä – ja ovat sitä yhä.
Freyan muutettua Asgårdiin hän opetti Odinille seithr-taikuuden (eräänlaista ennustamista ja tulevaisuuteen vaikuttamista) salat, ja nousi korkeimmaksi naisjumaluudeksi Odinin vaimon rinnalle. Urheasti kuolleiden sotureiden joukosta Freyja valitsi hallitsemaansa Folkvangriin ne ketkä halusi, loput päätyivät Odinille. Freya oli siis myös sotajoukon johtaja.
Freya oli itsenäinen, päätti omasta naimisiinmenosta eikä pelännyt sanoa EI miespuolisille jumaluuksille, oli kyseessä mikä asia tahansa. Freyja on edustanut elämänvoimaa, hedelmällisyyttä ja intohimoa – sitä yhtäkkiä ilmentyvää rakkautta. Sama hedelmällisyys ja rakkaus saa luonnon heräämään, kasvamaan ja kukkimaan – mehiläiset etsimään mettä ja siitepölyä, valmistamaan jumalallista kultaa, hunajaa.
Arkeologit ovat löytäneet viikinkiaikaisista haudoista lukuisia Freyriä tai Freyjaa kuvaavia esineitä. Heidän merkityksensä ihmisten elämässä on ollut suuri. Hyvä sato ja rauha sekä maan hedelmällisyys ja kasvien kasvaminen ovat olleet edellytyksiä sille, että elämä on sujunut hyvin. Hyvinvointi ja vauraus kukoistivat viikinkiajan ihmisten elämässä Freyrin ja Freyjan ansiosta. Näin ollen Viikinkihunajan hunaja on nimetty heidän mukaansa.
Kirjallisuusvinkkejä
Jos haluat sukeltaa syvälle Viikinkien maailmaan, Anthony Faulkesin käännös Eddasta on selkeä. Kirja on englanniksi, se on lähes suora käännös 1000 vuotta vanhasta Snorri Sturlusonin kirjasta, mutta se ei ole paras mahdollinen kirja johdatukseksi viikinkimytologiaan. Neil Gaiman on tehnyt helppolukuisen Pohjoisen mytologia -kirjan, mitä lukemalla pääsee moniin myyttisiin tarinoihin sisälle. Sekään ei kuitenkaan vie lukijaa eläytymään viikinkiajan ihmisten elämään, ajatuksiin ja tunnelmiin. Esimerkiksi Kaari Utrio ja Johanna Valkama kuljettavat lukijansa aikamatkalle viikinkiaikaan. Utriolta löytyvät mm. teokset Vaskilintu, Tuulihaukka ja Yksisarvinen (ovat itsenäisiä jatko-osia) tai Valkamalta Metsän ja meren suku -niminen sarja, jonka aloittaa kirja Itämeren Auri.
YLÖS
"Ajattele minua, minä ajattelen sinua, rakastatko sinä minua, minä rakastan sinua"
"Mun thu mik man thik un thu mer an thrr"